Akkavalta

Meillä on nyt omassa laumassa akkavalta. Arwen, eli tutummin Myy, jäi sitten lopulta meille kotiin kun minut onnistuttiin ylipuhumaan, joten pojat jäivät nyt alivoimaan 😉

AzuraPari viikkoa sitten lähti Azura eli Alli omaan sijoituskotiinsa Valkeakoskelle, Merjan sekä kultsu Netan ja kissa Misun kaveriksi. Aika näyttää sitten, käytänkö jatkojalostukseen kumpaakin tyttöä, vain toista vaiko en kumpaakaan. Kaikki riippuu tietysti siitä miten asiat lutviutuvat terveysseikkojen osalta ja millaisia kummastakin tytöstä lopulta kasvaa ja kehittyy.

_DSC_8011Myy on ollut tosi reipas likka ja kuuleman mukaan myös Alli. Olen kyllä toistaiseksi ainakin saanut olla ylpeä ensimmäisestä kasvattipentueestani, ja on fiilis että jotain on tullut tehtyä ainakin oikein.

Myy suhtautuu avoimesti uusiin asioihin, menee tervehtimään reippaasti vieraita ja vaikka jotain vähän pelästyisikin niin palautuu nopeasti ja menee heti tarkistamaan asian. Mutta harvemmin edes pelästyy. Likka pitää pojille jöötä ja on parhaita kavereita Sivi-kissan kanssa. Autoilu sujuu hienosti torkkuen ja hihnassakin kävellään mielestäni verraten hienosti. Matolääketabletit Myy popsii tuosta noin. Pesun jälkeistä harjausta meidän pitää vielä vähän treenata – takkujen selvittely ei ollut neidille kauhean mieluista 😛

Nipsua on vaivannut jalkamurheet ja luulen että se peilaa myös vähän Nipsun käytökseen myytä kohtaan. Ajoittain Nipsu on tosi ärhäkkänä tytölle, toisinaan taas sietää ihan hyvinkin. Rokotuksilla kun käytiin Nipsun kanssa niin pyysin lääkäriä tsekkaamaan oireillutta oikeaa takajalkaa. Reagoi voimakkaasti kun venytetään lonkkaa taakse ja koko oikean puolen lihaksisto takaa tuntuu jotenkin ”erilaiselle”. Nyt on Nipsulle kolmen viikon päähän varattuna fyssari, ja koitan saada ajan myös osteopaatille. Katsotaan sitten miten edetään. Kovin jäykkä poika on, etenkin kun on maannut pidempään ja lähtee liikkeelle. Hitaassa liikkeessä peitsaa, ja hypätessä siirtää takaosan painon kokonaan vasemmalle puolelle. Hyppääminen ei selkeästi myöskään aina ole kovin mieluista puuhaa. Toivotaan että saadaan Nipalle apua ja että kyse ei ole mistään kovin vakavasta.

 

Mainokset

Ensimmäinen koulutustunnus taloon

556408_10150974591598485_421316988_nNipsun kanssa viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt kolme rallytokokilpailu-starttia tuottivat sunnuntaina toivotun tuloksen ja Nipsu tienasi itselleen koulutustunnuksen RTK1. Vaikka avoimen luokan kisat onkin kahlattu läpi mielestäni melko helposti ja olen hyväksytyistä tuloksista ollut jopa hieman yllättynyt, niin olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Nipsu on malttanut käyttäytyä niin kisapaikalla muuten kuin kentällä ollut välittämättä häiriöistä. Vaikka herra onkin radat suorittanut hieman ”laamaillen”, niin siitä on hyvä kuitenkin lähteä nostamaan virettä reippaammaksi.

Tähän asti olemme treenailleet ihan kotioloissa, mutta nyt syyskaudeksi hain ihan ryhmäpaikkaa AVO-ryhmästä. Nemon kanssa hiotaan myös alo-liikkeet kuntoon ja jatketaan treenaamista molempien kanssa. Nemon aksailu saa ainakin hetkeksi jäädä aktiivitreenaamisesta tauolle, käydään sitten molempien jaksamisen ja terveytilanteen puitteissa omatoimitreenaamassa kun siltä tuntuu 🙂

 

Onnistumisen tunteita – OnniDog’14 – päivät 3 & 4

Lauantai 6.9. – Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Kolmas päivä OnniDogissa. Vähän alkoi jo kisaväsymys painaa illemmalla, mutta hyvin jaksettiin lauantapäivä painaa taas tukka putkella.

Tällaista koirafrisbee voi olla. Kuva avajaisten lajinäytöksestä.

Tällaista koirafrisbee voi olla. Kuva avajaisten lajinäytöksestä.

Nemon kanssa aloitettiin yhdeksältä koirafrisbeellä. Tai no, koitettiin aloittaa, mutta eipä tuo koira oikein lajista innostunut. Itse kyllä innostuin, mutta täytynee odotella aikoja parempia jos joskus olisi koira joka enemmän noista kiekoista innostuisi. Tai sitten aletaan harrastaa samaa palloilla – tai pehmolelukissoilla 😉

Koska koiran kiinnostus lajia kohtaan ei ollut kovin suurta, livistimme pois hieman ajoissa. Tarkoitukseni oli hengähtää hetki ennen suuntaamistani klo 12 luennolle. Sinne suuntasinkin, kuullakseni, että Juha Kareksen luento koiran jalostuksesta oli siirtynyt alkavaksi klo 18.30. Syynä oli luennoitsijan kalenteritekniset ongelmat 😉 Sain siis hetken lisää hengähdysaikaa. Muistaakseni suuntasin päiväunille poikien kanssa 😉

Nipsun karhutestilomake

Nipsun karhutestilomake

Iltapäivällä Nipsulla koitti jännät paikat. Olin varannut Nipsulle paikan konekarhutestiin. Niimpä siis varttia vaille kolmeksi suunnistimme hieman kauemmaksi Länsi-Himokselta, Luoteis-Himoksen nurkille valmiina kohtaamaan Reinon. Video ja arvostelut kertonevat oleellisen siitä, miten herra testistä suoriutui:

Arvannette, että testin jälkeen oli melko ylpeä fiilis 🙂 Vaikka toki mä tiesin, että mulla ON hieno koira (tai no onhan niitä kaksi 😉 ).

Testin jälkeen Nipa sai lepuuttaa ja Nemon kanssa kävimme tutustumassa pallopaimennukseen. Tässä lajissa tavoitteena on, että koira kuljettaa pallon aloituspaikasta omistajan luo ”työntämällä”. Tassuilla ei palloon saa koskea, päällä ja muulla kropalla kyllä. Tutustuminen tässä ryhmässä tapahtui pareittain, ja Nemo ja Liinu pääsivät ensimmäisessä parissa testaamaan taitojaan. Molemmat hiffasivat jutun juonen nopsaan, ja Liinu onkin päässyt Helenan kanssa paimentelemaan palloja jo myös kotioloissa. Me emme ole vielä aloittaneet kotitreenejä, mutta eiköhän niitäkin tässä ruveta katselemaan, kun saadaan koko sakki kuntoon.

Tämän jälkeen koirien työpäivä oli ohi ja meidän mökin ihmiset suuntasivat vielä luennolle kuuntelemaan Jari Parkkisenniemen luentoa ongelmakäyttäytymisestä. Jälleen hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksen juoksua aktivoiva luento. Tämä sai itseni ainakin ajattelemaan kaikkea tehtyä ja tekemätöntä, tosin hieman tuntui myös siltä, että teki miten vaan niin aina tekee väärin 😀

Helena, Liinu ja pojat

Helena, Liinu ja pojat

Ongelmakäytösluennon jälkeen piti sitten jäädä vielä kuuntelemaan iltaan siirtynyttä jalostusluentoa. Jaksoin kuunnella sitä tunnin verran, jonka jälkeen päätin siirtyä mökille. Kareksen jalostusluennolla oli hyviä pointteja, ja erityisesti hän korosti luonnollisten ominaisuuksien ja lisääntymisen säilyttämistä. Totesin tämän olevan kuitenkin aihe, josta ehdin varmasti myöhemminkin ammentamaan lisää tietoa, joten jo melko uuvahtaneena pitkästä koulutusrupeamasta luovutin kesken. Tuo tunnin kuuntelu sai kuitenkin miettimään omaa ensimmäistä pennutusyritystäni ja sen uusimista, ja hieman varmemmaksi siitä, että viimeaikaiset pohdintani ovat oikeansuuntaisia.

Lauantai-iltana Ria ja Pirita koirineen vielä pakkasivat kimpsut ja kampsut kasaan, ja suuntasivat takaisin kotia kohti. Viimeiseksi yöksi mökkiä jäi asuttamaan siis mittelipoppoo emäntineen.

Iskä ja tytär

Iskä ja tytär

Sunnuntai 7.9. – Viimeinen rutistus

Pitkän mutta super-antoisan viikonlopun viimeinen rutistus. Nemon kanssa aamulla yhdeksältä agilityyn ja Nipa jäi muiden kanssa mökille odottelemaan. Tässä agilityryhmässä tuo aiemmin esille tuomani koirakkojen tasoero korostui. Olin Nemon kanssa ilmoittautunut nimenomaan jatkoryhmään, koska osaamista jo löytyy enemmän. Ryhmässä yli puolet koirakoista oli kuitenkin ihan aloittelevia ja näin ollen mitään kokonaista rataa ei päästy tekemään. Päätin siis keskittyä mutamien ongelmakohtien hiomiseen, eli treenattiin keppejä sekä lisää vauhtia puomille. Kepeille saatiinkin kouluttajalta taas hyvä uusi vinkki ja huomio, eli pitää alkaa toistamaan pelkkää ”kepkep”-käskyä (luoja, että se on hankalaa sanoa sujuvasti!) ja jättää koiran suorituksen selkeästi keskeyttävä ”hyvä” sana sieltä välistä pois. Lisäksi otettiin muutaman esteen vauhtipätkää itseksemme vähän erilaisilla ohjauskuvioilla. Nemo keskittyi hienosti, ja se oli jälleen pääasia.

Reissumuistopotretti.

Reissumuistopotretti.

Viimeisestä koulutuksesta sitten takaisin mökille tekemään loppusiivousta. Kun oltiin saatu paikat kuntoon, pakattiin koirat ja kamat autoon, käytiin luovuttamassa mökin avain, ja suunnattiin vielä tapahtuman päättävälle Tuire Kaimion luennolle. Koirat saivat jäädä odottelemaan autoon. Luennon kesto oli kaikkiaan 3 tuntia, ja puoli välissä pidettiin pieni tauko. Siinä vaiheessa totesimme kohta nukahtavamme pystyyn, joten livistimme kotimatkalle.

Parin tunnin ajo Hämeenlinnaan sujui Helenan kanssa joutuisasti rupatellen. Onneksi ei tarvinnut ajella yksin, muuten olisi varmaan joutunut kamppailemaan tosissaan pysyäkseen hereillä. Nyt ajomatka sujui kuitenkin ilman unetuksen tunteita.

Kotona olimme neljän aikaan, ja ilta laiskoteltiin hyvillä mielin. Olimme sen ansainneet aktiivisen neljän päivän rupeaman jälkeen. Mutta kyllä jäi hyvä fiilis! Kyllä täytyy ehdottomasti harkita myös ensi vuoden OnniDoggiin lähtemistä, ja suosittelen myös muille!

Lue myös:

Onnistumisen tunteita – OnniDog’14 – päivä 2

Nipa rallytokoilee

Nipa rallytokoilee

 Perjantai 5.9. – Lisää menoa ja meininkiä

Perjantai-aamuun herättiin seitsemän jälkeen. Koiria ulos ja aamupalaa kitusiin. Tapahtuman ensimmäiset koulutukset alkoivat aamulla yhdeksältä ja viimeiset loppuivat iltaisin viiden aikaan. Heti yhdeksi siis suuntasimme Nipsun kanssa rallytokoon. Nemo sai odotella auton perässä, ja Helena ja Liinu tulivat myös kentälle odottelemaan kymmeneltä alkavaa koulutustaan.

Nemon tapaan Nipsu keskittyi rallytokossa upeasti, ja suoriutui harjoitteista tosi hienosti. Kyllä tätä lajia täytyy ehdottomasti alkaa taas treenaamaan kummankin poitsun kanssa. Hauskaa, ja suhteellisen helppoa, ainakin näin alkuvaiheessa. Kouluttajana tällä tunnilla oli sama kuin Nemonkin kanssa, mutta osa tehdyistä liikkeistä oli eriäviä, mikä oli ihan kiva, vaikka molempien kanssa osallistuin nimenomaan alkeistason tunnille. Joistain lajeista, kuten juuri rallystä, koiratanssista, agilitystä ja tokosta oli erikseen tunteja aloitteleville sekä hieman edistyneemmille koirakoille. Osassa koulutuksissa jaot menivät enemmän sekaisin kuin toisissa, siihen voisi järjestävä osapuoli (kuin myös koulutuksiin ilmoittautuvat koirakot) koittaa kiinnittää huomiota ehkä enemmän ensi vuonna – näin pienenä palautteena 🙂

Rallytunnin jälkeen jälleen rivakka koiran vaihto ja Nemon kanssa koiratanssiin. Tässä kohtaa siis vaihdoin koirien kanssa perjantain päiväohjelman päikseen edellispäivän sekoilujeni takia, ja Nemon sijasta Nipsu sai osallistua rallyyn ja Nemo taas tuurasi Nipsua koiratanssissa. Sunnuntain ohjelmasta jätimme sitten Nipsulle etukäteen suunnitellun rallypaikan pois.

Nemo tanssii

Nemo tanssii

Nemo jaksoi freestyle-koiratanssin alkeistunnin alkupuoliskon keskittyä hyvin. Puolivälissä keskittyminen sitten vähän herpaantui eikä poika oikein jaksanut enää tehdä, mutta melko hyvin paketti pysyi kuitenkin koossa ja herpaantumisesta huolimatta muille ei alettu mölisemään, tai muuta turhaa häseltämistä harrastamaan. Tunnilla harjoiteltiin ensin muutamia perusliikkeitä, kuten pyörähdyksiä ja pujottelua, ja sen jälkeen kokeiltiin ketjuttaa niitä, ensin ilman musiikkia ja sitten parin erilaisen musiikin tahtiin. Joitain liikkeitä ja temppujahan Nemo on päässyt treenailemaan kesän aikana kotosalla samalla, kun olen Nipsun kanssa treenaillut. Nemonkin kanssa voisi tämän lajin treenaamista harkita jopa hieman pidemmälle nyt, kun tyyppi malttaa tehdä jo asioita ilman jatkuvaa suun soittoa 🙂

Näiden sessioiden jälkeen suunnattiin takaisin mökille. Helena ja Liinu jäivätkin pitämään seuraa Nemolle ja Nipsulle kun itse suuntasin puoliltapäivin kuuntelemaan Kaisa Hilskan luentoa koiran luonnonmukaisesta ruokinnasta. Ihan mielenkiintoista, osin toki tuttua asiaa. Mutta sai jälleen taas ajattelemaan, että mitähän sinne koiriensa kuppeihin olisi paras lopulta laittaakaan.

Luennot pidettiin lähempänä mökkiämme sijaitsevan, kokoustilakäytössä olevan vanhan koulurakennuksen tiloissa. Luennolle pääsi siis mökiltä helposti ihan Apostolin kyydillä. Kun löntystin pää tietoa täynnä takaisin mökille, huomasin, että mökkikaverimme Minna mittelinsä Ansan kanssa oli löytänyt perille. Heidän reissunsa alkoi hieman dramaattisesti, kun Ansa oli heti perille päästyään bongannut ja vetäissyt kitusiinsa balkaninmakkapötköstä ylijääneen pään, kuorineen ja metalliklipsuineen kaikkineen. Ansa saikin seuraavaksi suola-annoksen, joskaan se ei koiraa saanut kuitenkaan oksentamaan. Maha meni tapauksesta sekaisin, mutta muuten välikohtauksesta selvittiin ilman suurenpaa dramatiikkaa, ja syödyt löydöksetkin lienevät lopulta löytäneet tiensä ulos sisuksista.

Ansa ja Nipsu

Ansa ja Nipsu

Nipsu iski silmänsä Ansaan välittömästi, kuten arvelinkin käyvän. Ansa olikin kohta korvantaustat kiharalla Nipsun tuoksutteluista 🙂 Ansa sieti yllättävän hyvin Nipsun kosiopuuhia. Nipsu pääosin käyttäytyikin herrasmiesmäisesti ja vain kuiskutteli korvaan ja tuoksutteli Ansan niskavilloja. Muutaman kerran herra koitti hypätä selkään, mihin Ansalla oli kuitenkin muutama sananen sanottavanaan. Kaksikon touhuja oli kyllä hauska katsella. Liinu tosin ei ollut ihan samaa mieltä, ja taisi olla poikien huomiosta vähän mustasukkainen. Ainakaan Liinulla ja Ansalla ei synkannut ihan yhtä hyvin, ja tytöt alkoivatkin harrastelemaan pientä kilpapissailua mökin kaakelilattioille. Näistäkin pienistä erimielisyyksistä kuitenkin selvittiin 🙂

Neljäksi suuntasimme koko poppoo vielä kentälle, jossa pidettiin match show. Itse sainkin heti alkuunsa urakoida, kun esitin kolmessa peräkkäisessä parissa kolme koiraa 🙂 Ensin Nipsu, sitten Liinu ja vielä kolmantena Nemo. Nipsu sai punaisen nauhan, Liinu ja Nemo siniset. Kaikki kolme esiintyivät hyvin ja edukseen. Sinisten kehässä Helena esitti itse Liinun, tosin auttelin edestakaisin juoksutuksessa juuri tuon vaikeakulkuisen hiekkakentän vuoksi. Jatkokehissä sijoitettiin kolme koiraa, ja Nemo pääsi jatkoon poimittujen joukkoon. Jatkoon pääsijöitä valittaessa Nemolla ja myös jatkoon pääseellä koiralla (tai olla joku buldoggi) joutuivat kemiat vähän törmäyskurssille, ja se vähän järisytti Nemon maailmaa. Nemo ei suostunutkaan enää seisomaan häntä tuota koiraa kohti, vaan rauhoittui vasta kun sai päänsä sinne päin. Ei kuitenkaan seisoessaan sitten vilkuillut toista koiraa vaan piti kyllä minuun kontaktia, mutta kai tuo pelkäsi että toinen tulee yllättämään selän takaa. Nemo on muutenkin ainakin ollut tarkka tuosta ”vihollisten” kulkemisesta selän takana, niin kuin taitaa moni muukin olla toki. Seisotussuunnan vaihdon jälkeen saatiin paketti taas pysymän kasassa ja suoriuduttiin kunnialla loppuun. Nemo sijoittui lopulta kolmanneksi, ja palkinnoksi saimme ruusukkeen, purkillisen ruokaa ja yliäänipillin.

Mätsärin aikana perille Himokselle olivat saapuneet myös viimeiset mökkimajoittujat Ria harjakoira Mollyn ja belggaripentu Novan kanssa sekä Pirita chihu-uros Domin kanssa. Tämä koirakolmikko oli rauhallisin tästä nelijalkaisten sakista. Nemon maailmaa tuo hirmuinen peto, 5kk ikäinen Nova käänsi hieman mullin mallin, koska olihan pentu toki ihan hirmuisen pelottava. Tai sitten ei 🙂 Mutta Nemo oli melko vankasti sitä mieltä. Domikaan ei ollut ehkä niin kiva, ja Nipsukin kauhistui kun Domi kehtasi vähän sanoa takaisin, mutta vaikka mittelisakki, Nemo ja tyttärensä etunenässä, yritti kovasti pitää pientä epäjärjestystä ajoittain yllä, niin kyllä tuo seitsemänpäinen koirasakki tuossa mökissä melko hyvin mahtui samaan aikaan oleilemaan. Suurimmaksi osin kyllä hajautuneena eri kuppikuntiin, mutta kuitenkin 😉

DSC_9263Illemmalla köpöttelimme kaikki ihmiset sekä koirista Ansa ja Liinu grillikatokselle paistamaan muutamat makkarat iltanuotiolle. Sieltä palattuamme pistimme saunan lämpiämään (tai no, Minna pisti, sen jälkeen kun olin sitä itse ensin kolmisen varttia yrittänyt epäonnistuneesti saada lämpiämään – en mä ole normaaleihin sähkökiukaisiin tottunut :D) ja pääsimme viimein nauttimaan myös ihanista poreista. Niin oli toinen OnniDog päivä taas takana ja jälleen uni maittoi. Minna ja Ansa majoittuivat minun ja poikien kanssa samaan huoneeseen, ja Nipsu ja Ansa olisivat kyllä malttaneet jatkaa sutinoitaan yönkin yli, mutta Minnan barrikadienasettelun jälkeen malttoi pariskuntakin kuitenkin levähtää 😉

Lue myös:

 

Onnistumisen tunteita – OnniDog’14 – päivä 1

Mikä OnniDog? OnniDog on uudenlainen, monipuolinen koiratapahtuma, joka on tarkoitettu kaikille koiraharrastajille, sekä koiran hankintaa suunnitteleville. Tavoitteena on luoda jokavuotinen suurtapahtuma koirakansalle, yhdistäen eri rotujen ja eri koiralajien harrastajat. Ajatuksena on tarjota koiraväelle helposti tavoitettavaa tietoa ja madaltaaeri lajien kokeilukynnystä, jotta jokainen löytäisi omaa mielekästä tekemistä koiran kanssa. www.onnidog.fi

Helena ja Liinu koiratanssitunnilla

Helena ja Liinu koiratanssitunnilla

Torstai 4.9. – Kohti ensimmäistä OnniDoggia Kun keväällä näin tiedot ensimmäistä kertaa järjestettävästä OnniDog-tapahtumassa, päätin heti, että haluan lähteä koirieni kanssa paikan päälle. Ystäväni Rian kanssa puhuttiin, että varataan Himokselta mökki, ja hankitaan mukaan vielä muutama muu halukas. Niimpä meillä lopulta oli kasassa 5 ihmisen ja 7 koiran porukka, joka syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasi Himokselle. Itse säästin kesälomastani pari päivää, että pääsin lähtemään paikan päälle jo heti torstaina. Pakkasin pojat ja tavarat autoon, ja kurvasin hakemaan kyytiin Helenan ja Liinun. Parin tunnin ajomatkan jälkeen päästiin perille Himokselle, jossa ensimmäisenä mentiin tapahtumakentälle ilmoittautumaan ja tutkailemaan meininkiä. Torstain koulutuksissa ei vielä ollut hirveää yleisöryntäystä, mikä on ihan ymmärrettävää, kun tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa ja suurin osa ihmisistä on jo kesälomansa ehtinyt pitämään. Toisaalta itse koulutuksiin osallistuvana, kahden vilkkaan koiran kanssa, oli ihan mukavaa, että väkeä ei ensimmäisenä päivänä ollut ihan hirveästi, ja koiratkin ehtivät vähitellen sopeutua menoon.

Nemo tutustuu Flyballiin

Nemo tutustuu Flyballiin

Pitkän viikonlopun koulutusrupeaman starttasimme Nemon kanssa flyball-tunnilla. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut tästä vauhdikkaasta lajista, mutta tutustumismahdollisuksiin en ole hirveästi täällä kotosuunnalla törmännyt. No, kuinka sujui? Nemo keskittyi hienosti jo heti ekassa koulutuksessa, siitä olen tosi iloinen. Laitteen koskemisessa ei myöskään ollut mitään ongelmia, paitsi että tyyppi alkoi hyppimään sitten jo koneen päälle, kun ei ymmärtänyt että pelkkä etutassuilla koskeminen riittäisi 🙂 Mutta palloon ei oikein ollut halukas tarttumaan. Itekseni kun sitten sivummalla treenasin niin otti pientä squeekeriä kyllä kun sitä itse laitteen luota palkaksi koskemisesta heitti, mutta laitteesta ei sitä halunnut napata eikä myöskään kouluttajan vierittäessä. Hypyt sitten oli taas toki ihan Nemon juttu, niissä ei ollut ongelmia 🙂 Ei ehkä ihan Nemon laji kokonaisuudessaan, mutta kiva oli päästä kokeilemaan! Oman koulutussession jälkeen odoteltiin, kun Helena ja Liinu osallistuivat freestyle-koiratanssikoulutukseen. Isoja kivilohkareita seassaan pitänyt hiekkakenttä oli Helenalle rollaattorin kanssa melko haastava kulkea, mutta siitäkin selvisivät kuitenkin 😉  Odotellessani kiertelin muutamia paikan päällä olevia myyntipisteitä ja join kupposen kahvia. Ensimmäisistä koulutuksista päästyämme suuntasimme LomaHimoksen respaan hakemaan mökin avainta. Mökin ja koulutuskentän välillä matkaa oli viitisen kilometriä, joten itse kahden koiran kanssa koulutuksissa vuorottelevana viisainta oli tehdä siirtymät autolla. Jos olisi ollut liikkeellä vain yhden kanssa niin olisi voinut toki käppäilläkin nuo välit, etenkin kun hyvät säät suosivat meitä koko tapahtuman ajan.

Yläs ja alas - vai sittenkin vaan alas?

Yläs ja alas – vai sittenkin vaan alas?

Mökki oli viihtyisä HimosEasy 1, reunimmaisena taaimmassa rivissään. Hyvä sijainti koirien kanssa majaillessa. Mökissä oli kolme makuuhuonetta, yksi alakerrassa ja kaksi ylhäällä. Helena ja Liinu majoittuivat alhaalle, ja loppu sakki ylhäälle. Portaat olivat hieman haastavat koirien mielestä, mutta kyllä se kulku niissä omatoimisestikin ainakin joten kuten sujui, joiltain paremmin kuin toisilta. Kun oltiin saatu majoituttua, nakkasin koirat taas autoon ja suuntasin jälleen kentälle. Helena ja Liinu jäivät pitämään mökkiä pystyssä, koska heillä ei ollut torstaille enempää koulutuksia.

Jaksaa, jaksaa!

Jaksaa, jaksaa!

Oli vaihteeksi Nipan vuoro päästä aktivoitumaan. Ja juu, minun myös. Olin ilmoittautunut canicross-tunnille ja kohta juostiinkin ylös alas Himoksen rinteitä 😀 No, ensin kyllä tsekattiin että käytössä on sopivan kokoiset valjaat ja muut varusteet. Alkuun harjoiteltiin ensin vähän sitä, kuinka koiraa voi motivoida vetämiseen. Kahdella muulla ryhmässä olleella koiralla (tytöillä) nämä keinot toimi ihan ok. Nipa… no, Nipa alkoi vetämään siinä vaiheessa kun lähdettiin varsinaiselle lenkille ja tytöt juoksivat edellä 😀 Mamma joutui tiukille kun juostiin ylämäkeen ja Nipalla löytyi neliveto tyttöjen perään. Erityisesti musta belggarinarttu Cheri oli melko ihastuttava herran mielestä. Mutta selvittiin me hengissä ”maaliin” vaikka noin äkkiseltään tuo ylämäki-alamäki-hurvittelu sai kyllä kieltämättä naaman punoittamaan. Ei me tästä vetojuoksusta nyt uutta lajia oteta, mutta jos tuota normaalia kuntolenkkijuoksua kuitenkin innostuttaisiin taas jatkamaan. Ostin kuitenkin reissulta 2 kpl joustavia hihnoja tuohon tarkoitukseen, koska pieni jousto juoksuhihnassa on jokatapauksessa hyvä. Käytiin me jo Nipsun ja Kimmon kanssa koeajamassakin hihna – hihna siis Nipsulla, Kimmo oli kiritysseurana 😉 Juoksutreeneistä tarkoitus oli kiirehtiä Nemon kanssa koiratanssitreeniin, mutta omien sekoiluideni takia päädyttiinkin rallytokoon 😛 No, ei se mitään, tanssimaan päästiin lauantaina vaikka Nipa joutuikin sitten tuon ohjelmanumeron jättämään tällä kertaa väliin. No mutta, se rallytreeni. Nemo keskittyi siinäkin ihan mahtavasti, ja teki läpikäytyjä liikkeitä tosi taitavasti. Kyllä mua pääsi rally-kärpänen hieman puraisemaan, ja täytynee jatkaa lajin parissa treenaamista kera molempien koiruuksien. Rallyn kouluttaja oli tosi mukava ja tykkäsin hänen opetustyylistään paljon. Mm. perusasentoa lähdettiin opettamaan eri kantilta kuin yleensä, eli koiraa ei pyydetty oikealle paikalle viereen, vaan koira pyydettiin pelkästään istumaan ja ohjaaja itse siirtyi oikealle paikalle, antoi käskyn ja palkkasi koiran. Eli harjoiteltiin siis peruasentoa, ei perusasentoon siirtymistä. Rallyn jälkeen oli koirien urakka siltä päivältä ohi. Helenan kanssa lähdettiin käymään kylillä, eli Jämsässä CityMarketissa tekemässä viikonlopun ruokaostokset. Koirat saivat sillä aikaa kansoittaa vapaasti mökin alakertaa – pojat ja Liinu tulevat hyvin keskenään juttuun. Nemo ja Liinu ihan konkreettisesti, sillä sananpartta tuntui riittävän vaihdettavaksi yhtä mittaa keskenään ja kuorossa 😉 

Seitsemältä suunnattiin vielä Helenan kanssa, ilman koiria, kentälle seuraavaan tapahtuman avajaisia. Nähtiin hienoja lajinäytöksiä koiratanssista, flyballista, koirafrisbeestä ja tokosta. Lisäksi paikalla oli neljän koiran huskyvaljakko tekemässä muutaman näytösringin pitkin rinteitä. Avajaisten jälkeen suuntasimme takaisin mökille koirien luo, keräämään voimia seuraavaan päivään. Itse meinasin mennä korkkaamaan viikonlopuksi varaamani porealtaan terassilta, mutta harmistuksekseni huomasi ettei sitä oltukaan tultu avaamaan. En jaksanut enää alkaa soittelemaan mihinkään, joten tyydyin kohtalooni ja kävin vain suihkussa sillä kertaa. Tästäkin huolimatta, ensimmäinen päivä Himoksella oli onnistuneesti takana päin, ja kömmimme kaikki nukkumaan odottaen seuraavan päivän mukanaan tuomia kokemuksia.

Lue myös: