Akkavalta

Meillä on nyt omassa laumassa akkavalta. Arwen, eli tutummin Myy, jäi sitten lopulta meille kotiin kun minut onnistuttiin ylipuhumaan, joten pojat jäivät nyt alivoimaan 😉

AzuraPari viikkoa sitten lähti Azura eli Alli omaan sijoituskotiinsa Valkeakoskelle, Merjan sekä kultsu Netan ja kissa Misun kaveriksi. Aika näyttää sitten, käytänkö jatkojalostukseen kumpaakin tyttöä, vain toista vaiko en kumpaakaan. Kaikki riippuu tietysti siitä miten asiat lutviutuvat terveysseikkojen osalta ja millaisia kummastakin tytöstä lopulta kasvaa ja kehittyy.

_DSC_8011Myy on ollut tosi reipas likka ja kuuleman mukaan myös Alli. Olen kyllä toistaiseksi ainakin saanut olla ylpeä ensimmäisestä kasvattipentueestani, ja on fiilis että jotain on tullut tehtyä ainakin oikein.

Myy suhtautuu avoimesti uusiin asioihin, menee tervehtimään reippaasti vieraita ja vaikka jotain vähän pelästyisikin niin palautuu nopeasti ja menee heti tarkistamaan asian. Mutta harvemmin edes pelästyy. Likka pitää pojille jöötä ja on parhaita kavereita Sivi-kissan kanssa. Autoilu sujuu hienosti torkkuen ja hihnassakin kävellään mielestäni verraten hienosti. Matolääketabletit Myy popsii tuosta noin. Pesun jälkeistä harjausta meidän pitää vielä vähän treenata – takkujen selvittely ei ollut neidille kauhean mieluista 😛

Nipsua on vaivannut jalkamurheet ja luulen että se peilaa myös vähän Nipsun käytökseen myytä kohtaan. Ajoittain Nipsu on tosi ärhäkkänä tytölle, toisinaan taas sietää ihan hyvinkin. Rokotuksilla kun käytiin Nipsun kanssa niin pyysin lääkäriä tsekkaamaan oireillutta oikeaa takajalkaa. Reagoi voimakkaasti kun venytetään lonkkaa taakse ja koko oikean puolen lihaksisto takaa tuntuu jotenkin ”erilaiselle”. Nyt on Nipsulle kolmen viikon päähän varattuna fyssari, ja koitan saada ajan myös osteopaatille. Katsotaan sitten miten edetään. Kovin jäykkä poika on, etenkin kun on maannut pidempään ja lähtee liikkeelle. Hitaassa liikkeessä peitsaa, ja hypätessä siirtää takaosan painon kokonaan vasemmalle puolelle. Hyppääminen ei selkeästi myöskään aina ole kovin mieluista puuhaa. Toivotaan että saadaan Nipalle apua ja että kyse ei ole mistään kovin vakavasta.

 

Kasvupyrähdyksiä

pups

A-pentue, Azura ja Arwen ovat nyt 9 vuorokauden ikäisiä. Jännittävää seurata vierestä vauvojen huimaa kasvuvauhtia. Azura on kirittänyt siskonsa ohi ja ylitti tänään reilusti puoli kiloa painaen 532g. Arwen on jäänyt kasvuvauhdissa hieman jälkeen mutta reipas on ja kasvaa silti edelleen, painaen tänään 479g.

Arwenin väritys alkaa paljastua kirjavaisemmaksi kuin alunperin näytti eli soopelia on pukannut paljon mustan joukkoon. Viehättävät vaaleat silmälasit on myöskin neidillä. Azuran kerma väri on tummunut jonkin verran, ja kuonoon on tullut hyvin pigmenttiä lisää.

Buffy hoitaa hyvin lapsiaan edelleen, mutta malttaa silti jo lähteä ulkoilemaan pakottamatta ja nukkuu osan ajasta vauvojen koisiessa myös pentuaitauksen ulkopuolella. Mammalla lienee kuuma, joten aitauksen ulkopuolella lattialla on varmasti viileämpi vedellä tirsoja.

Setämies Nipsu on käynyt muutamaan otteeseen vauvoja nuuskuttelemassa jo lähempää. Buffy on varoittavasti murissut kun herra on lähestynyt mutta antanut kuitenkin tulla katsomaan. Nipsu on nätisti ja rauhallisesti haistanut molemmat, ihmetellyt silmät ymmyrkäisinä, ja lähtenyt yhtä matkaa pois meikäläisen matkaan. Mitään konserttia ei ole herra pentujen edessä järjestänyt vaan hyvin sivistyneesti käyttäytynyt. Nemoa ei ole kiinnostanut tulla lähellekään, mitä nyt vähän joskus kuikuilee pentuhuoneen ovella. Uskon että on ihan hyvä että Nipsu jo tässä kohtaa on päässyt vähän kurkkimaan vauvoja, niin ei tule niin kauheaa yllätystä sitten kun vauvat alkaa enemmän liikkumaan. Ehtii jo tottumaan hiukan tässä kohtaa, niin osaa ehkä hieman paremmin suhtautua sitten myöhemminkin. Nipsu ei ole alle luovutusikäisiin vauvoihin aiemmin päässytkään tutustumaan, Nemo on kerran ollut kanssani pentuvahdissa neli-viisiviikkoisia riiviöitä kaitsemassa – ja se olisi Nemon mielestä varmasti piisannut vallan hyvin 😀 Siihen malliin oltiin aina ovella jonottamassa kun pennut pääsi aitauksesta valtaamaan olohuonetta 🙂

Nemo oli viikon verran Buffyn mustalla listalla ja sai osakseen aina kovan komennuksen jos alkoi pitämään mekkalaa. Ulkoa tultaessa Buffyn kanssa Nemo sai pinkoa hurja-mammaa karkuun jos halusi säästyä kurmutukselta. Nyt välit ovat jo vähän lämmenneet jälleen ja mahtuvat hyvin ruokailemaankin samalla tontilla. Vähän tulee vielä huutia jos liikaa alkaa aukomaan päätään – Nipsu sen sijaan saa vaikka haukkua suoraan Buffyn korvan juuressa, setämiestä kestetään selvästi paremmin. Nemo varmasti viestii haukkumisellaan hermostuneisuuttaan ja epävarmuuttaan paljon Nipsua enemmän, joten siksi Buffyn reaktiot on voimakkaampia.

Kissavahvistuksemme Sivi kävi sunnuntaina sterilisoitavana ja mouruaa nyt kiiman sijaan hellyyspuuskissaan. Tänään oli niin suuri rapsukipeys että silläkin uhalla että Nipsu tuli laulamaan serenadit korvaan sohvan selkänojalle niin Sivi tuli sohvalta rapsunsa hakemaan.

Että tällaista meillä, eläintarhameininkiä 😀

A niinkuin alku

Nenipsin A Puppies

Azura ja Arwen eläinlääkäriasemalla

Ensimmäiset kasvattini syntyivät sunnuntai-iltana 31.5.  Buffy aloitteli synnytyshommia alkuillasta. Sikiövesi meni kuuden jälkeen ja mamma ponnisteli jonkin verran. Kahdeksan maissa mitään ei ollut tapahtunut ja ponnistelut vähenivät. Katsoin parhaimmaksi soittaa päivystävälle Univet-asemalle Hattulaan ja kohta pakattiin mamma ja kamppeet autoon ja lähdettiin kaasuttelemaan Parolaan. Buffylle automatka ei ollut varmasti kovin miellyttävä koska tyttö ei niin ole tottunut matkustamaan autossa ja vielä tuossa tilassa. Pysyttiin kuitenkin tiellä vaikka samalla rapsuttelin ja rauhoittelin mammakoiraa.

Buffy hoitaa pentuja antaumuksella

Buffy hoitaa pentuja antaumuksella

Perille päästyämme päästiin heti kohta vastaanottohuoneeseen ja lääkäri ja hoitaja tsekkasivat ultralla pentusten tilanteen. Pennut olivat hyvissä asennoissa, toinen juuri ja juuri käsien ulottuvissa, toinen taaempana. Koska pentuja oli vain kaksi, lääkäri katsoi että voidaan kokeilla josko oksitosiinipiikki saisi Buffyn ponnisteluihin lisää voimaa niin paljon, että pennut saataisiin ulos ilman sektiota.

Jäätin Buffyn kanssa odottelemaan ja pinnistelemään, ja tuokion kuluttua melkoisen rääkäisyn saattelemana syntyi ensimmäinen pentu, kermanvärinen tyttö. Tämä tyttö on nimeltään Nenipsin Azura. Buffy oli aluksi ihmeissään että mikä juttu tämä oli, ja lääkäri katkaisi pennun napanuoran. Kohta mamma kuitenkin tajusi että pentua sitä kannattaa putsaamaan alkaa eikä lattioita. Lääkäri tunnusteli vielä missä kohtaa toinen pentu on menossa, ja päätettiin että odotellaan josko vielä sieltä tulee omin avuin. Juuri oli lääkäri poistumassa huoneesta tokaisten että siinä varmasti menee jonkin aikaa, kun pääsin sanomaan että sieltä se tupsahti – kirjava tyttö, joka saa nimekseen Nenipsin Arwen.

Mamma käytettiin vielä röntgenissä jossa varmistettiin, ettei masussa piilotellut enää ketään. Sen jälkeen mamma sai hoivata lapsiaan tovin odotellessamme papereiden valmiiksi tulemista.

Puoli yhdentoista maissa illalla päästiin lähtemään ajelemaan kotiin päin. Pentujen matkalaatikko laitettiin takapenkille ja Buffy istui silmät lurpsattaen niin valppaana kuin mahdollista koko kotimatkan laatikon vieressä vahtien.

Nipsu pitää pentuhuonetta silmällä

Nipsu pitää pentuhuonetta silmällä

Buffy hoitaa pentuja lempeästi ja antaumuksella. Pissallelähdöt aiheuttaa pientä kränää kun mammaa ei meinaa saada liikkeelle, ja ruokakuppi pitää pistää nenän alle – nälkä on kova mutta eihän vauvoja voi jättää, Juomisen ääniä sentään kuuluu aina silloin tällöin pentuhuoneen nurkasta.

Poikia kiinnostaa kovasti pentuhuoneen tapahtumat, mutta suojaustoimeni pitävät uteliaat nenät riittävän loitolla vauvalaatikolta. Buffy ärhentelee herroille sopivalla jämeryydellä, mutta ei kuitenkaan liian agressiivisesti. Kyllä alkaa pojatkin jo toki tottua pentuhuoneesta kuuluviin piippauksiin. Mustasukkaisuutta toki on ilmassa, ja syliin riittää tunkua kyllä ihan riittävästi edelleenkin 🙂

Pennut punnitsin sunnuntaina kotiintulon jälkeen. Azura painoi n. 175g ja Arwen n. 190g. Nyt vuorokauden iässä Azuran paino n. 200g ja Arwenin n. 210g. Täytyy käydä lainaamassa hieman tarkempi digitaalinen vaaka niin ei tarvitse tuon hankalan manuaalisen kanssa arvuutella. Molemmille tuntuu kuitenkin maitobaarin antimet kelpaavan hyvin.

Muutamia kyselyitä olen pennuista saanut mutta molemmat etsivät vielä omaa, rakastavaa kotia. Toinen tytöistä myydään omaksi, toinen sijoitetaan Kennelliiton sijoitussopimuksella. Kumpi on kampi, se nähdään sitten myöhemmin kun pennut kasvavat. Lisätietoja yhdistelmästä voi katsoa täältä.

Nenipsin Azura 1 vrk

Nenipsin Azura 1 vrk

Nenipsin Arwen 1 vrk

Nenipsin Arwen 1 vrk