Akkavalta

Meillä on nyt omassa laumassa akkavalta. Arwen, eli tutummin Myy, jäi sitten lopulta meille kotiin kun minut onnistuttiin ylipuhumaan, joten pojat jäivät nyt alivoimaan 😉

AzuraPari viikkoa sitten lähti Azura eli Alli omaan sijoituskotiinsa Valkeakoskelle, Merjan sekä kultsu Netan ja kissa Misun kaveriksi. Aika näyttää sitten, käytänkö jatkojalostukseen kumpaakin tyttöä, vain toista vaiko en kumpaakaan. Kaikki riippuu tietysti siitä miten asiat lutviutuvat terveysseikkojen osalta ja millaisia kummastakin tytöstä lopulta kasvaa ja kehittyy.

_DSC_8011Myy on ollut tosi reipas likka ja kuuleman mukaan myös Alli. Olen kyllä toistaiseksi ainakin saanut olla ylpeä ensimmäisestä kasvattipentueestani, ja on fiilis että jotain on tullut tehtyä ainakin oikein.

Myy suhtautuu avoimesti uusiin asioihin, menee tervehtimään reippaasti vieraita ja vaikka jotain vähän pelästyisikin niin palautuu nopeasti ja menee heti tarkistamaan asian. Mutta harvemmin edes pelästyy. Likka pitää pojille jöötä ja on parhaita kavereita Sivi-kissan kanssa. Autoilu sujuu hienosti torkkuen ja hihnassakin kävellään mielestäni verraten hienosti. Matolääketabletit Myy popsii tuosta noin. Pesun jälkeistä harjausta meidän pitää vielä vähän treenata – takkujen selvittely ei ollut neidille kauhean mieluista 😛

Nipsua on vaivannut jalkamurheet ja luulen että se peilaa myös vähän Nipsun käytökseen myytä kohtaan. Ajoittain Nipsu on tosi ärhäkkänä tytölle, toisinaan taas sietää ihan hyvinkin. Rokotuksilla kun käytiin Nipsun kanssa niin pyysin lääkäriä tsekkaamaan oireillutta oikeaa takajalkaa. Reagoi voimakkaasti kun venytetään lonkkaa taakse ja koko oikean puolen lihaksisto takaa tuntuu jotenkin ”erilaiselle”. Nyt on Nipsulle kolmen viikon päähän varattuna fyssari, ja koitan saada ajan myös osteopaatille. Katsotaan sitten miten edetään. Kovin jäykkä poika on, etenkin kun on maannut pidempään ja lähtee liikkeelle. Hitaassa liikkeessä peitsaa, ja hypätessä siirtää takaosan painon kokonaan vasemmalle puolelle. Hyppääminen ei selkeästi myöskään aina ole kovin mieluista puuhaa. Toivotaan että saadaan Nipalle apua ja että kyse ei ole mistään kovin vakavasta.

 

Mainokset

Jatkoa sairauspohdinnoille

Pitkä kirjoitustauko, uusi vuosi, sekä vanhoja että uusia kujeita. Katkaistaan nyt kuitenkin tauko avaamalla kantta taas tärkeän sairausasian päältä.

Kuten syksyllä kerroin, Nemolta tutkittiin hengitystieongelmia perusteellisesti. Spesialisti totesi pitkälle jatkuvan pehmeän kitalaen ja se oli ainoa poikkeava löydös, josta oireet voisivat aiheutua. Keuhkohuuhtelun tulokset olivat ok ja mitään poikkeavaa ei niissä näkynyt. Lääkärin mielestä nielua avartavaa leikkausta voidaan kokeilla, etenkin jos kuorsausoire pahenee merkittävästi. Tästä voi olla apua myös yskään epäsuorasti tai sitten ei.

Tutkimusten jälkeisten pahojen ärsytysoireiden laannuttua Nemon elo on ollut nyt pitkään taas helpompaa. Välillä pientä ärsytystä ilmenee mutta ei mitään kamalan pahaa. Kuorsaaminen on ehkä vähän edelleen lisääntynyt, melkoisia äijä-ääniä herra päästelee välillä torkkuessaan.

Arhatin Quite A Surprise "Edi" - ihan isänsä poika :)

Arhatin Quite A Surprise ”Edi” – ihan isänsä poika 🙂

Mutta syy miksi kaivan asian jälleen naftaliinista on se, että eilen törmäsin Facebookissa Nemon ensimmäisen pentueen toisen pojan, Arhatin Quite A Surprise, ”Edin” nykyiseen omistajaan. Hän kertoi, että koiralla on ollut pahoja hengitystieoireita ja eläinlääkärin on tähystyksessä todennut koiralla henkitorven lyhistymän eli trakeakollapsin. Tämä on erittäin ikävää kuulla mutta olen iloinen siitä että tiemme osuivat yksiin ja sain tämän tietooni. Koiran oireet ovat ajoittain olleet pahoja, ja niitä on ilmennyt koiran innostuessa, ruokailun yhteydessä, haukkuessa jne. Pahimpina aikoina kohtauksia on tullut useamman kerran viikossa, mutta onneksi nyt viime aikoina pahimmat kohtaukset ovat pysytelleet pois.

Mietteliääksi saa tämä itseni, koska Nemolla ei tosiaan lääkärin mukaan hengitorvessa ollut mitään vikaa vaan se oli normaali. Mutta täysin tuulesta tempaistu tuo alkuperäinen pelkoni ei nyt sitten siinä mielessä ollut, jos trakeakollapsia löytyy kuitenkin jälkeläiseltä.

Kiitän Edin omistajaa avoimuudesta ja luvasta puhua itse asiasta täällä blogissani. Toivotellaan Edille oireettomia aikoja rutkasti lisää!

 

Helteisiä kuulumisia

10264575_10152399395878485_8720684746685526462_n
Tällä viikolla ollaan liikuttu pitkälti sortseissa. Ja Nemo kesätukassaan, jonka se sai trimmaaja-ystäväni tekemänä toissa viikolla. Kaulukseen jäi melko normaalimäärä karvaa ja samoin häntä pysyi ennallaan, muuten saksittiinkin sitten pelkälle pohjavillalle. Takunselvittäjällä ollaan sitten nyhdetty irtoavaa pohjavillaa pois ja uintikeikkojen jälkeen käyty läpi kammalla ja haralla.

Sain kommenttia, että tämä olisi kaikkein kuumin mahdollinen turkkimalli näille, mutta en ole ainakaan vielä huomannut Nemon olevan sen enempää kuumissaan kuin se yleensäkään on tällaisilla ilmoilla ollut. Tämä malli ei siis kyllä erityisesti varmasti viilennäkään, mutta sehän ei oikeastaan ollut se ensisijainen tarkoituskaan. Hain ensisijaisesti sellaista ratkaisua, jossa karvaa jäisi, mutta joka olisi jatkuvan vedessä läträämisen jäljiltä nopeammin kuivuva ja helpommin selvitettävä. Siinä mielessä tämä on mielestäni ainakin toistaiseksi ollut onnistunut ratkaisu. Ei tarvitse tuntitolkulla tapella tämän sisupussin kanssa että pääsee pitkän päälikarvan alta käsiksi hautoviin pohjavillatakkuihin.

Eri yhteisöissä käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua siitä, saako spitzin turkkiin kajota tällä tavalla. Oma mielipiteeni on, että se on turhaa jos turkki on oikeanlaatuinen. Sitä se ei kuitenkaan kaikilla yksilöillä ole, ja toisaalta myös erilaiset terveydelliset rasitteet voivat aikaansaada sen, että lyhyellä turkilla varustettuna olo voi olla helpompi ja kevyempi. Minun mielestäni jokaisen pitää arvioida koiransa tilanne itse ja kysyä kenties parhaaksi katsomiltaan tahoilta neuvoa asian suhteen. Pelkän ”hassun ulkonäön” tai muun vastaavan seikan vuoksi en suosittele koiran turkkiin koskemaan, mutta toisaalta – jos joku välttämättä haluaa niin tehdä niin turha sitä on toisten lähteä tuomitsemaan. Tosiasiahan on, että se ei mitään koiran kidutusta ole. Oli sillä koiralla pitkä tai lyhyt turkki, niin riittävästä varjosta, nesteytyksestä ja muusta asiaan kuuluvasta on huolehdittava lämpimällä säällä. Jos näin ei tehdä, on se eläimen rääkkäämistä, karvoihin katsomatta.

Nipsu saa turkkinsa pitää kyllä, ja Nemonkin kanssa mennään nyt tämä kesä näin, ja ensi kesää katsotaan sitten erikseen taas. Nemon kohdalla lyhentämisen syyt olivat enemmän ehkä oman käytönöllisyyden halun syytä kuin minkään muun, mutta myötävaikutuksena uskon koirankin pääsevän vähän vähemmällä hermojen kiristelyllä ja tämän ihon pysyvän varmemmin hyvässä kunnossa. Mutta ei, en nä itseäni kovin pahana ihmisenä. 🙂

Treeneissä  ollaan käyty molempien poikien kanssa nyt muutaman viikon ajan. Nipsun kanssa ollaan aloitettu tutustuminen koiratanssiin, ja Nipa on ollut ihan mahtava oppilas tunneilla. Ei ole hötkyillyt turhia ja tehnyt kanssani töitä super-hienosti. Yhtään ylimääräistä murahdusta ei ole pariin treenikertaan vielä mahtunut. Viime viikko olikin taukoa, ja huomenna mennään taas jatkamaan. Kotona ollaan treenattu uusia temppuja koko sakin voimin – eihän täällä vaan yhden koiran kanssa treenata 😉

Nemo oli ekalla agilitytunnilla tosi pähee! Yhtään ei säveltänyt omiaan ja kuunteli hienosti. Ohjaaja sai uusia hyviä vinkkejä ja ne tuskastuttavat kepitkin alkoi heti sujumaan taas paremmin. Viime viikolla eka este ja lähtö tuottivat taas vähän haasteita ja niiden hinkkaamiseen Nemo käytti hellesäässä suurimman osan energiastaan. Kun päästiin viimein liikkelle niin löytyi sieltä hyvääkin tekemistä, ja lisäenergiaa löytyi yllättäen vinkupallosta. Nyt siis komennus kävi käyttää palkkana ja ohjaustehosteena sitä iänikuisten namien sijaan.

Näyttelykausi käynnistettiin huhtikuun lopussa Lahdessa, jossa Buffy sai vuoden tauon jälkeen ERInomaisen hyvän arvostelun kera. Viikkoa myöhemmin jatkettiin Tampereella Nipsun kanssa, jossa herra sai EH:n. Siellä Liinu esiintyi myös ensimmäistä kertaa juniori-luokassa saaden niin ikään Erittäin Hyvän. Molemmat saivat kattavat ja koirien näköiset arvostelut. Ja mikä tärkeintä, molemmat käyttäytyivät niin kehässä kuin sen ulkopuolella ehdottoman mallikkaasti.

Tänään oltiin Nipsun kanssa Hämeenlinnassa helle-mätsärissä. Ihan liian kuuma oli, mutta selvittiin me sieltä elävänä pois punaisen nauhan kera. Jos ei ole kamala helle, niin ensi sunnuntaina koitetaan selvitä Turenkiin. Seuraava virallinen näyttely onkin sitten jo kahden viikon päästä Lahdessa.

Samana viikonloppuna Nemo pääsee pinkomaan RotuRaceen Hyvinkään vinttariradalle. Käytiin männäviikolla juoksuharjoituksissa. Ekat yritykset meni mönkään mutta sitten kun menin maaliin vastaan ja joukkue-toveri Mirke jäi pitelemään Nemoa lähtöön, niin pinkoi herra kiltisti ihan hyvää vauhtia maaliin asti. Eiköhän me sillä taktiikalla suoriuduta itse kisasuorituksestakin kunniakkaasti.

Loppuun vielä kuvakavalkadi poikien mahtavista uimaloikista Karkkilan vesiltä 😉

jump

 

Puuhastelua ja painontarkkailua

Kevät etenee. Meidän pentusuunnitelmia jouduttiin nyt lykkäämään, sillä astutushommia ei saatu onnistumaan. Yritystä oli mutta ei riittävästi. Nyt odotellaan seuraavaa juoksua ja uutta yritystä. Eihän meillä tässä hoppu ole, vaikka toki harmittaakin vähän.

Pojat maitolaiturilla maalaismaisemissa

Pojat maitolaiturilla maalaismaisemissa

Mutta, positiivisina puolina voidaan nyt sitten tehdä kesäsuunnitelmia eri näkökulmasta ja keskittyä omien poikien kanssa puuhasteluun. Nemon kanssa saatiinkin paikka Janakkalan koirakerhon agikurssille jo kesäksi ja Nipsun kanssa vietetään yksi ilta viikossa Juhannukseen asti koiratanssikurssilla 😀 Ja Nipan kanssa käydään jokusessa näyttelyssä, suunnitelmat onkin listattu menokalenterin puolella.

Nemolla on dieetti käynnissä, jotta saataisiin kastroinnin jälkeen kertyneet extrakilot pois. Vaihdoin ruuan light-versioon pari viikkoa sitten ja ylimääräisiä herkkuja on vähennetty sekä kuluttavampaa liikuntaa ollut jonkin verran enemmän. Tällähetkellä paino on tippunut 600g, eli suunta on oikea. Toinen mokoma pitäisi saada vielä pois, jotta päästäisiin sinne 7 kg tuntumaan.

Nipsu sen sijaan joutuu nyt päinvastaiselle kuurille, eli painoa pitäisi saada vähän takaisin. Nipsun normaalipaino on ollut 12,3 kg ja on ollut ihan sopivassa painossa. Jossain kohtaa se oli 11,4 ja siitä sain nousemaan 11,6kg, mitä lukemaa vaaka näytti muutama kuukausi takaperin. Nyt kun punnasin niin vaa’an lukema oli 10,7, eli melko hoikassa kunnossa on jätkä. Kylkiluut ja selkäranka alkaa tuntumaan vähän turhan hyvin, joten mielelläni näkisin että ainakin vähän saisi paino nousta takaisin. Olen ehkä syöttänyt vähän turhan pientä annoskokoa, joten aloitetaan sen nostamisella. Nipsukin kuitenkin kuluttaa myös sitä energiaa joten tarvii sitä saadakin jostain.

Nipa soutelee

Nipa soutelee

Pääsiäinen vietettiin Näsijärven rannalla mökkeillessä. Pojat nauttivat kun pääsivät uiskentelemaan, vaikka melko vilpoista vesi olikin ja rannalla vielä vähän jäätä. Nipsu pääsi jopa veneilemään ja risteilikin varsin rauhallisesti ja mallikkaasti.

Poika saunoo ;)

Poika saunoo 😉

Nemo saunoi reippaana poikana kolmena iltana peräkkäin. Herra viihtyi löylyissä hyvät tovit, ja pyysi sitten ulos kun mitta tuli täyteen. Toisaalta tuli sitten myös uudelleen kun oli huilinut riittävästi. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Nemo saunoi oikein pidemmän kaavan mukaan. Joskus aiemminkin on piipahtanut mutta ei ole kovin kauaa malttanut olla. Tämä sauna olikin tilavampi kuin meidän vanha oma sauna, joten ehkä se vaikutti asiaan ja saunan lämpö ei tuntunut niin pistävältä.

Sunnuntaina pääsen itse pitkästä aikaa virittäytymään jälleen näyttelytunnelmiin. Buffy menee esiintymään Lahden kv-näyttelyyn hieman hoikempana kuin vuosi takaperin. Ja reilun viikon päästä pääsekin sitten Nipsu jälleen Tampereelle – toivottavasti saisimme Tampere-kirouksemme murrettua eikä haeta taas järjestäen keskitasoa reilusti huonompaa arvostelua verrattuna muihin rodun edustajiin. Myös Liinu tulee näyttäytymään Tampereelle, joskin niukahkossa turkissa. Katsotaan, miten sakin käy 🙂

Painoarvoa

Minulta kysellään usein erityisesti sitä, paljonko Nipsu-jättiläinen on painanut pentuna. No, tässä niin itselleni kuin muillekin sähköisesti taltioituna salaisen ruutupaperilappuni sisältö. Painoja ennen luovutusikää minulta ei löydy, mutta joitakin kuukausia sen jälkeen olen pitänyt kirjaa.

EDIT 9/2015: Lisätty Myy-neidin painoseuranta.

423276_10150636933518485_1586127972_nNipsu

8 vko – 3,2 kg

10 vko – 3,6 kg

12 vko – 4,7 kg

15 vko – 6,6, kg

18 vko – 7,8. kg

5kk – 8,4 kg

Normaali aikuispaino n. 11,5 kg

423203_10150636842738485_142151883_nNemo

9 vko – 1,8 kg

11 vko – 3 kg

13 vko – 3,7, kg

15 vko – 3,4 kg

17 vko – 3,9 kg

5 kk – 5 kg

7 kk – 6,6 kg

Normaali aikuispaino n. 7 kg
Paino kastroituna 7,5v iässä 8,3 kg

DSC_0079Myy

12 vko – 3,1 kg

16 vko – 3,6 kg

18 vko – 4,1, kg

20 vko – 4,6 kg

5 kk – 4,9 kg