Akkavalta

Meillä on nyt omassa laumassa akkavalta. Arwen, eli tutummin Myy, jäi sitten lopulta meille kotiin kun minut onnistuttiin ylipuhumaan, joten pojat jäivät nyt alivoimaan 😉

AzuraPari viikkoa sitten lähti Azura eli Alli omaan sijoituskotiinsa Valkeakoskelle, Merjan sekä kultsu Netan ja kissa Misun kaveriksi. Aika näyttää sitten, käytänkö jatkojalostukseen kumpaakin tyttöä, vain toista vaiko en kumpaakaan. Kaikki riippuu tietysti siitä miten asiat lutviutuvat terveysseikkojen osalta ja millaisia kummastakin tytöstä lopulta kasvaa ja kehittyy.

_DSC_8011Myy on ollut tosi reipas likka ja kuuleman mukaan myös Alli. Olen kyllä toistaiseksi ainakin saanut olla ylpeä ensimmäisestä kasvattipentueestani, ja on fiilis että jotain on tullut tehtyä ainakin oikein.

Myy suhtautuu avoimesti uusiin asioihin, menee tervehtimään reippaasti vieraita ja vaikka jotain vähän pelästyisikin niin palautuu nopeasti ja menee heti tarkistamaan asian. Mutta harvemmin edes pelästyy. Likka pitää pojille jöötä ja on parhaita kavereita Sivi-kissan kanssa. Autoilu sujuu hienosti torkkuen ja hihnassakin kävellään mielestäni verraten hienosti. Matolääketabletit Myy popsii tuosta noin. Pesun jälkeistä harjausta meidän pitää vielä vähän treenata – takkujen selvittely ei ollut neidille kauhean mieluista 😛

Nipsua on vaivannut jalkamurheet ja luulen että se peilaa myös vähän Nipsun käytökseen myytä kohtaan. Ajoittain Nipsu on tosi ärhäkkänä tytölle, toisinaan taas sietää ihan hyvinkin. Rokotuksilla kun käytiin Nipsun kanssa niin pyysin lääkäriä tsekkaamaan oireillutta oikeaa takajalkaa. Reagoi voimakkaasti kun venytetään lonkkaa taakse ja koko oikean puolen lihaksisto takaa tuntuu jotenkin ”erilaiselle”. Nyt on Nipsulle kolmen viikon päähän varattuna fyssari, ja koitan saada ajan myös osteopaatille. Katsotaan sitten miten edetään. Kovin jäykkä poika on, etenkin kun on maannut pidempään ja lähtee liikkeelle. Hitaassa liikkeessä peitsaa, ja hypätessä siirtää takaosan painon kokonaan vasemmalle puolelle. Hyppääminen ei selkeästi myöskään aina ole kovin mieluista puuhaa. Toivotaan että saadaan Nipalle apua ja että kyse ei ole mistään kovin vakavasta.

 

Mainokset

Kasvupyrähdyksiä

pups

A-pentue, Azura ja Arwen ovat nyt 9 vuorokauden ikäisiä. Jännittävää seurata vierestä vauvojen huimaa kasvuvauhtia. Azura on kirittänyt siskonsa ohi ja ylitti tänään reilusti puoli kiloa painaen 532g. Arwen on jäänyt kasvuvauhdissa hieman jälkeen mutta reipas on ja kasvaa silti edelleen, painaen tänään 479g.

Arwenin väritys alkaa paljastua kirjavaisemmaksi kuin alunperin näytti eli soopelia on pukannut paljon mustan joukkoon. Viehättävät vaaleat silmälasit on myöskin neidillä. Azuran kerma väri on tummunut jonkin verran, ja kuonoon on tullut hyvin pigmenttiä lisää.

Buffy hoitaa hyvin lapsiaan edelleen, mutta malttaa silti jo lähteä ulkoilemaan pakottamatta ja nukkuu osan ajasta vauvojen koisiessa myös pentuaitauksen ulkopuolella. Mammalla lienee kuuma, joten aitauksen ulkopuolella lattialla on varmasti viileämpi vedellä tirsoja.

Setämies Nipsu on käynyt muutamaan otteeseen vauvoja nuuskuttelemassa jo lähempää. Buffy on varoittavasti murissut kun herra on lähestynyt mutta antanut kuitenkin tulla katsomaan. Nipsu on nätisti ja rauhallisesti haistanut molemmat, ihmetellyt silmät ymmyrkäisinä, ja lähtenyt yhtä matkaa pois meikäläisen matkaan. Mitään konserttia ei ole herra pentujen edessä järjestänyt vaan hyvin sivistyneesti käyttäytynyt. Nemoa ei ole kiinnostanut tulla lähellekään, mitä nyt vähän joskus kuikuilee pentuhuoneen ovella. Uskon että on ihan hyvä että Nipsu jo tässä kohtaa on päässyt vähän kurkkimaan vauvoja, niin ei tule niin kauheaa yllätystä sitten kun vauvat alkaa enemmän liikkumaan. Ehtii jo tottumaan hiukan tässä kohtaa, niin osaa ehkä hieman paremmin suhtautua sitten myöhemminkin. Nipsu ei ole alle luovutusikäisiin vauvoihin aiemmin päässytkään tutustumaan, Nemo on kerran ollut kanssani pentuvahdissa neli-viisiviikkoisia riiviöitä kaitsemassa – ja se olisi Nemon mielestä varmasti piisannut vallan hyvin 😀 Siihen malliin oltiin aina ovella jonottamassa kun pennut pääsi aitauksesta valtaamaan olohuonetta 🙂

Nemo oli viikon verran Buffyn mustalla listalla ja sai osakseen aina kovan komennuksen jos alkoi pitämään mekkalaa. Ulkoa tultaessa Buffyn kanssa Nemo sai pinkoa hurja-mammaa karkuun jos halusi säästyä kurmutukselta. Nyt välit ovat jo vähän lämmenneet jälleen ja mahtuvat hyvin ruokailemaankin samalla tontilla. Vähän tulee vielä huutia jos liikaa alkaa aukomaan päätään – Nipsu sen sijaan saa vaikka haukkua suoraan Buffyn korvan juuressa, setämiestä kestetään selvästi paremmin. Nemo varmasti viestii haukkumisellaan hermostuneisuuttaan ja epävarmuuttaan paljon Nipsua enemmän, joten siksi Buffyn reaktiot on voimakkaampia.

Kissavahvistuksemme Sivi kävi sunnuntaina sterilisoitavana ja mouruaa nyt kiiman sijaan hellyyspuuskissaan. Tänään oli niin suuri rapsukipeys että silläkin uhalla että Nipsu tuli laulamaan serenadit korvaan sohvan selkänojalle niin Sivi tuli sohvalta rapsunsa hakemaan.

Että tällaista meillä, eläintarhameininkiä 😀

A niinkuin alku

Nenipsin A Puppies

Azura ja Arwen eläinlääkäriasemalla

Ensimmäiset kasvattini syntyivät sunnuntai-iltana 31.5.  Buffy aloitteli synnytyshommia alkuillasta. Sikiövesi meni kuuden jälkeen ja mamma ponnisteli jonkin verran. Kahdeksan maissa mitään ei ollut tapahtunut ja ponnistelut vähenivät. Katsoin parhaimmaksi soittaa päivystävälle Univet-asemalle Hattulaan ja kohta pakattiin mamma ja kamppeet autoon ja lähdettiin kaasuttelemaan Parolaan. Buffylle automatka ei ollut varmasti kovin miellyttävä koska tyttö ei niin ole tottunut matkustamaan autossa ja vielä tuossa tilassa. Pysyttiin kuitenkin tiellä vaikka samalla rapsuttelin ja rauhoittelin mammakoiraa.

Buffy hoitaa pentuja antaumuksella

Buffy hoitaa pentuja antaumuksella

Perille päästyämme päästiin heti kohta vastaanottohuoneeseen ja lääkäri ja hoitaja tsekkasivat ultralla pentusten tilanteen. Pennut olivat hyvissä asennoissa, toinen juuri ja juuri käsien ulottuvissa, toinen taaempana. Koska pentuja oli vain kaksi, lääkäri katsoi että voidaan kokeilla josko oksitosiinipiikki saisi Buffyn ponnisteluihin lisää voimaa niin paljon, että pennut saataisiin ulos ilman sektiota.

Jäätin Buffyn kanssa odottelemaan ja pinnistelemään, ja tuokion kuluttua melkoisen rääkäisyn saattelemana syntyi ensimmäinen pentu, kermanvärinen tyttö. Tämä tyttö on nimeltään Nenipsin Azura. Buffy oli aluksi ihmeissään että mikä juttu tämä oli, ja lääkäri katkaisi pennun napanuoran. Kohta mamma kuitenkin tajusi että pentua sitä kannattaa putsaamaan alkaa eikä lattioita. Lääkäri tunnusteli vielä missä kohtaa toinen pentu on menossa, ja päätettiin että odotellaan josko vielä sieltä tulee omin avuin. Juuri oli lääkäri poistumassa huoneesta tokaisten että siinä varmasti menee jonkin aikaa, kun pääsin sanomaan että sieltä se tupsahti – kirjava tyttö, joka saa nimekseen Nenipsin Arwen.

Mamma käytettiin vielä röntgenissä jossa varmistettiin, ettei masussa piilotellut enää ketään. Sen jälkeen mamma sai hoivata lapsiaan tovin odotellessamme papereiden valmiiksi tulemista.

Puoli yhdentoista maissa illalla päästiin lähtemään ajelemaan kotiin päin. Pentujen matkalaatikko laitettiin takapenkille ja Buffy istui silmät lurpsattaen niin valppaana kuin mahdollista koko kotimatkan laatikon vieressä vahtien.

Nipsu pitää pentuhuonetta silmällä

Nipsu pitää pentuhuonetta silmällä

Buffy hoitaa pentuja lempeästi ja antaumuksella. Pissallelähdöt aiheuttaa pientä kränää kun mammaa ei meinaa saada liikkeelle, ja ruokakuppi pitää pistää nenän alle – nälkä on kova mutta eihän vauvoja voi jättää, Juomisen ääniä sentään kuuluu aina silloin tällöin pentuhuoneen nurkasta.

Poikia kiinnostaa kovasti pentuhuoneen tapahtumat, mutta suojaustoimeni pitävät uteliaat nenät riittävän loitolla vauvalaatikolta. Buffy ärhentelee herroille sopivalla jämeryydellä, mutta ei kuitenkaan liian agressiivisesti. Kyllä alkaa pojatkin jo toki tottua pentuhuoneesta kuuluviin piippauksiin. Mustasukkaisuutta toki on ilmassa, ja syliin riittää tunkua kyllä ihan riittävästi edelleenkin 🙂

Pennut punnitsin sunnuntaina kotiintulon jälkeen. Azura painoi n. 175g ja Arwen n. 190g. Nyt vuorokauden iässä Azuran paino n. 200g ja Arwenin n. 210g. Täytyy käydä lainaamassa hieman tarkempi digitaalinen vaaka niin ei tarvitse tuon hankalan manuaalisen kanssa arvuutella. Molemmille tuntuu kuitenkin maitobaarin antimet kelpaavan hyvin.

Muutamia kyselyitä olen pennuista saanut mutta molemmat etsivät vielä omaa, rakastavaa kotia. Toinen tytöistä myydään omaksi, toinen sijoitetaan Kennelliiton sijoitussopimuksella. Kumpi on kampi, se nähdään sitten myöhemmin kun pennut kasvavat. Lisätietoja yhdistelmästä voi katsoa täältä.

Nenipsin Azura 1 vrk

Nenipsin Azura 1 vrk

Nenipsin Arwen 1 vrk

Nenipsin Arwen 1 vrk

Pentuja toiveissa

Buffy_TicoBuffy ja sulhonsa Tico viettivät menneen viikonvaihteen luonani lemmenlomalla, ja neljän onnistuneen astumisen jälkeen toiveissa on kesäpentuja touko-kesäkuun vaihteessa syntyväksi.
EDIT 25.4.: Ultrassa havaittu ainakin kaksi pientä elämänalkua.

Lisätietoja yhdistelmästä täällä.

Nenipsin pennut luovutetaan koteihinsa aikaisintaan 7 viikon iässä madotettuina, eläinlääkärin tarkistamina, mikrosirulla tunnistusmerkittyinä ja rekisteröityinä Suomen Kennelliittoon. Pennut elävät normaalin arjen keskellä tottuen myös toisiin koiriin sekä kissaan. Uuteen kotiinsa pentu saa mukanaan pentupaketin, kirjalliset hoito-ohjeet sekä ja kasvattajan tuen. Koiran kaupasta kirjoitetaan Kennelliiton kauppasopimus, kuin myös sijoitussopimus sijoituskoirien kohdalla.

Mikäli olet kiinnostunut pennusta, pyydän yhteydenottoa ensin sähköpostitse tai puhelimitse kertoen hieman itsestäsi ja siitä, miksi olet kiinnostunut juuri mittelspitzistä. Millaiseen kotiin koira luonasi pääsisi? Haluan aina tavata pennun ostajan ennen luovutusta.

Tiedustelut

Kennel Nenipsin /Kirsi Voutilainen
nenipsin@gmail.com
p.044 3844210

 

Kesäfiilistelyjä ja sairastupaa

KesäfiilisOho. Kesä pääs menemään ohi ilman kirjoitteluja ja paljon kaikenlaista ehdittiin puuhailemaan. Mukaan on mahtunut treeniä, mökkeilyä, retkeilyä ja ihan vaan oleilua, jota suoritettiin etenkin heinäkuun pitkän hellejakson aikaan. Muutamia kesän kohokohtia voisin poimia.

Nemon kanssa ollaan treenattu kesä aksaa. Pääsääntöisesti treenit ovat menneet hyvin. Ollaan vakkari viikkotreenien lisäksi käyty testaamassa myös muutamat uudet treenipaikat ja koutsit satunnaisten irtovuorojen merkeissä. Jokaiselta koutsilta saa aina jotain uutta oppia ja toki koiralle erilaiset treeniympäristöt tekevät hyvää myös. Heinäkuun ekana viikonloppuna käytiin testaamassa Nemon ”kisakunto” Agirodussa Turengissa. Päivä oli todella kuuma mutta kunnon viilennyksillä selvittiin pitkästä päivästä hyvin. Nemon kanssa käytiin koittamassa open class -tasoitusrata, joka oli kyllä HYL mutta kerrankin ihan ohjausvirheen takia, eikä siksi, että koira olisi ottanut ritolat. Pikkaisen meno pätki mutta koira pysyi kuitenkin hanskassa, ja hieman soveltaen päästiin maaliin asti. Fiilis oli ihan sikahieno! Muutaman tunnin venttailun jälkeen käytiin vielä tekemässä joukkuerata jonka eka puolikas meni hienosti, mutta kepeillä tuli sitten turhautuminen niin koiralle kuin ohjaajalle. Siltikin sitkuteltiin maaliin ja koira pysyi kisakentän reunojen sisäpuolella 🙂

Ilmoitin Nemon myös rotumestiksiin Nastolaan heinäkuun lopulla, mutta siellä käytiin vaan kääntymässä. Silloin piti käydä moikkailemassa muita, mutta eipä ollut ainoa koira joka niin teki. Jälleen tosi kuuma päivä, ja itselläkin oli lähtöön valmistautuessa sellainen olo, että kohta pyörtyy. Joten ehkä koira teki ihan viisaan päätöksen meidän molempien puolesta, niin ei tarvinnut lähteä itseäänkään rääkkäämään 😉 😛

Ollaan panostettu nyt palkkaamiseen ja pienet squeeker-tennarit saa Nemoon virettä. Namipalkkaa saa sitten kyllä välissä, muuten loppu ”bensa”.  Lähdöt ollaan otettu järjestäen lentävinä, ja ne on alkaneet sujua hienosti. Tosi paljon siis edistymistä!

Datsu, Nemo ja Nipsu

Datsu, Nemo ja Nipsu

Sitten muita juttuja. Kesälomalla tehtiin parin päivän reissu poikien kanssa Itä-Suomeen. Käytiin Suomussalmella moikkaamassa Datsua, Pimua, Johannaa ja Maarittia. Datsusta on kasvanut hieno neiti. Datsu kävi elokuun puolivälissä myös ekassa näyttelyssään, josta sai hyvän arvostelun ja laatuarvosanan Erittäin Hyvä. Tietysti Datsu tiputti hienon karvansa juuri ennen näyttelyä, mutta eipä se niin vaarallista 😉 Ensi vuonna sitten katsotaan joku toinen passeli näytelmä lähettyviltä.

Nipakin on käynyt kesän aikana muutaman näyttelyn. Lahden ryhmiksestä EH, Forssan kr-näyttelystä PU3 ja Tervakosken kv:stä viime viikonlopulta T. Nipa ei ollut tosin tällä kertaa ainakaan ainoa T:n saanut, sen verran oli brasilialaisella pommikasvattaja-tuomarilla erilainen tulkinta rotumääritelmästä sen osalta, millainsia mittelien ja kleinien tulisi olla. Muutamat mätsärit ollaan myös käyty, ja Nemokin on päässyt niihin osallistumaan. Nemo onkin esiintynyt niissä tosi hienosti  ja edukseen.

Nipan jalka pahimmillaan

Nipan jalka pahimmillaan

Terveysjutut ovat taas tuottaneet meille hieman päänvaivaa. Omien selkäkipuilujeni lisäksi Nipsu kärsi jalkavaivasta pari elokuista viikkoa. Ilmeisesti kyynärpään iho oli mennyt rikki pahemmin lattialla makoilusta, ja se sitten pääsi vähän tulehtumaan kun herra itse vielä pääsi hoitamaan rikkoutunutta kohtaa. Nipsu on siis aina kärsinyt kuivasta ja hilseilevästä ihosta noilla kohdin molemmin puolin. Lattialla makoilu kuluttaa herralla noita kohtia ja oli nyt sitten päässyt vaan pahaksi äitymään. Nyt iho on onneksi kuitenkin paranemaan päin eikä pönttöä ole tarvinnut enää muutamaan viikkoon pitää. Paras hoitotulos saatiin huuhtelemalla haavaa aamuin illoin vesisuihkulla ja laittamalla kuivaamisen jälkeen Vetramil-hunajasalvaa.

Nemon lääkärireissun tuomiset

Nemon lääkärireissun tuomiset

Nemon yskä on oireillut taas pahemmin, ja tartuin viimeinkin härkää sarvista ja varasin Univetista ajan jotta asiaa tutkittaisiin jälleen tarkemmin. Käytiin viikko sitten siellä, ja Nemolta otettiin rintaontelon röntgen ja verikokeita. Kuvissa näkyi lääkärin mukaan lieviä muutoksia, mutta ei osannut sanoa liittyvätkö tähän asiaan vai ovatko iän tuomia. Veriarvot ok, valkosolujen määrä lievästi alhainen. Lääkärin diagnoosina krooninen bronkiitti ja saatiin inhaloitavaa kortisonia. Annostus 3 viikon ajan 4 suihkausta aamuin illoin, tämän jälkeen 2 viikkoa 2 suihkausta aamuin illoin. Jos oireet ei helpota niin sitten tehdään huuhtelututkimusta ja kokeillaan ehkä suun kautta annettavaa kortisonia. Mutta katsotaan nyt… Viikko ollaan ”piiputeltu” ja yskäkohtaukset ovat olleet ehkä hieman ”pehmeämpiä” ja nopeammin ohimeneviä, mutta niitä on silti ollut päivittäin.

Tulevana viikonloppuna suunnataan poikien kanssa hyvässä seurassa Himoksella ensimmäistä kertaa järjestettävään OnniDog-koiratapahtumaan. Luvassa on erilaisia koulutuksia ja luentoja ja oletettavasti hyvää meininkiä 🙂 Odotan innolla pitkää viikonloppua, johon säästin kesälomastani pari päivää. Koitan siitä sitten saada jotain turinaa aikaiseksi tännekin.