Onnistumisen tunteita – OnniDog’14 – päivät 3 & 4

Lauantai 6.9. – Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Kolmas päivä OnniDogissa. Vähän alkoi jo kisaväsymys painaa illemmalla, mutta hyvin jaksettiin lauantapäivä painaa taas tukka putkella.

Tällaista koirafrisbee voi olla. Kuva avajaisten lajinäytöksestä.

Tällaista koirafrisbee voi olla. Kuva avajaisten lajinäytöksestä.

Nemon kanssa aloitettiin yhdeksältä koirafrisbeellä. Tai no, koitettiin aloittaa, mutta eipä tuo koira oikein lajista innostunut. Itse kyllä innostuin, mutta täytynee odotella aikoja parempia jos joskus olisi koira joka enemmän noista kiekoista innostuisi. Tai sitten aletaan harrastaa samaa palloilla – tai pehmolelukissoilla 😉

Koska koiran kiinnostus lajia kohtaan ei ollut kovin suurta, livistimme pois hieman ajoissa. Tarkoitukseni oli hengähtää hetki ennen suuntaamistani klo 12 luennolle. Sinne suuntasinkin, kuullakseni, että Juha Kareksen luento koiran jalostuksesta oli siirtynyt alkavaksi klo 18.30. Syynä oli luennoitsijan kalenteritekniset ongelmat 😉 Sain siis hetken lisää hengähdysaikaa. Muistaakseni suuntasin päiväunille poikien kanssa 😉

Nipsun karhutestilomake

Nipsun karhutestilomake

Iltapäivällä Nipsulla koitti jännät paikat. Olin varannut Nipsulle paikan konekarhutestiin. Niimpä siis varttia vaille kolmeksi suunnistimme hieman kauemmaksi Länsi-Himokselta, Luoteis-Himoksen nurkille valmiina kohtaamaan Reinon. Video ja arvostelut kertonevat oleellisen siitä, miten herra testistä suoriutui:

Arvannette, että testin jälkeen oli melko ylpeä fiilis 🙂 Vaikka toki mä tiesin, että mulla ON hieno koira (tai no onhan niitä kaksi 😉 ).

Testin jälkeen Nipa sai lepuuttaa ja Nemon kanssa kävimme tutustumassa pallopaimennukseen. Tässä lajissa tavoitteena on, että koira kuljettaa pallon aloituspaikasta omistajan luo ”työntämällä”. Tassuilla ei palloon saa koskea, päällä ja muulla kropalla kyllä. Tutustuminen tässä ryhmässä tapahtui pareittain, ja Nemo ja Liinu pääsivät ensimmäisessä parissa testaamaan taitojaan. Molemmat hiffasivat jutun juonen nopsaan, ja Liinu onkin päässyt Helenan kanssa paimentelemaan palloja jo myös kotioloissa. Me emme ole vielä aloittaneet kotitreenejä, mutta eiköhän niitäkin tässä ruveta katselemaan, kun saadaan koko sakki kuntoon.

Tämän jälkeen koirien työpäivä oli ohi ja meidän mökin ihmiset suuntasivat vielä luennolle kuuntelemaan Jari Parkkisenniemen luentoa ongelmakäyttäytymisestä. Jälleen hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksen juoksua aktivoiva luento. Tämä sai itseni ainakin ajattelemaan kaikkea tehtyä ja tekemätöntä, tosin hieman tuntui myös siltä, että teki miten vaan niin aina tekee väärin 😀

Helena, Liinu ja pojat

Helena, Liinu ja pojat

Ongelmakäytösluennon jälkeen piti sitten jäädä vielä kuuntelemaan iltaan siirtynyttä jalostusluentoa. Jaksoin kuunnella sitä tunnin verran, jonka jälkeen päätin siirtyä mökille. Kareksen jalostusluennolla oli hyviä pointteja, ja erityisesti hän korosti luonnollisten ominaisuuksien ja lisääntymisen säilyttämistä. Totesin tämän olevan kuitenkin aihe, josta ehdin varmasti myöhemminkin ammentamaan lisää tietoa, joten jo melko uuvahtaneena pitkästä koulutusrupeamasta luovutin kesken. Tuo tunnin kuuntelu sai kuitenkin miettimään omaa ensimmäistä pennutusyritystäni ja sen uusimista, ja hieman varmemmaksi siitä, että viimeaikaiset pohdintani ovat oikeansuuntaisia.

Lauantai-iltana Ria ja Pirita koirineen vielä pakkasivat kimpsut ja kampsut kasaan, ja suuntasivat takaisin kotia kohti. Viimeiseksi yöksi mökkiä jäi asuttamaan siis mittelipoppoo emäntineen.

Iskä ja tytär

Iskä ja tytär

Sunnuntai 7.9. – Viimeinen rutistus

Pitkän mutta super-antoisan viikonlopun viimeinen rutistus. Nemon kanssa aamulla yhdeksältä agilityyn ja Nipa jäi muiden kanssa mökille odottelemaan. Tässä agilityryhmässä tuo aiemmin esille tuomani koirakkojen tasoero korostui. Olin Nemon kanssa ilmoittautunut nimenomaan jatkoryhmään, koska osaamista jo löytyy enemmän. Ryhmässä yli puolet koirakoista oli kuitenkin ihan aloittelevia ja näin ollen mitään kokonaista rataa ei päästy tekemään. Päätin siis keskittyä mutamien ongelmakohtien hiomiseen, eli treenattiin keppejä sekä lisää vauhtia puomille. Kepeille saatiinkin kouluttajalta taas hyvä uusi vinkki ja huomio, eli pitää alkaa toistamaan pelkkää ”kepkep”-käskyä (luoja, että se on hankalaa sanoa sujuvasti!) ja jättää koiran suorituksen selkeästi keskeyttävä ”hyvä” sana sieltä välistä pois. Lisäksi otettiin muutaman esteen vauhtipätkää itseksemme vähän erilaisilla ohjauskuvioilla. Nemo keskittyi hienosti, ja se oli jälleen pääasia.

Reissumuistopotretti.

Reissumuistopotretti.

Viimeisestä koulutuksesta sitten takaisin mökille tekemään loppusiivousta. Kun oltiin saatu paikat kuntoon, pakattiin koirat ja kamat autoon, käytiin luovuttamassa mökin avain, ja suunnattiin vielä tapahtuman päättävälle Tuire Kaimion luennolle. Koirat saivat jäädä odottelemaan autoon. Luennon kesto oli kaikkiaan 3 tuntia, ja puoli välissä pidettiin pieni tauko. Siinä vaiheessa totesimme kohta nukahtavamme pystyyn, joten livistimme kotimatkalle.

Parin tunnin ajo Hämeenlinnaan sujui Helenan kanssa joutuisasti rupatellen. Onneksi ei tarvinnut ajella yksin, muuten olisi varmaan joutunut kamppailemaan tosissaan pysyäkseen hereillä. Nyt ajomatka sujui kuitenkin ilman unetuksen tunteita.

Kotona olimme neljän aikaan, ja ilta laiskoteltiin hyvillä mielin. Olimme sen ansainneet aktiivisen neljän päivän rupeaman jälkeen. Mutta kyllä jäi hyvä fiilis! Kyllä täytyy ehdottomasti harkita myös ensi vuoden OnniDoggiin lähtemistä, ja suosittelen myös muille!

Lue myös:

Mainokset

2 thoughts on “Onnistumisen tunteita – OnniDog’14 – päivät 3 & 4

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s